ESOK-hanke 2006-2011

5.2 Opiskelun yhdenvertaisuus

Mahdollisuuksien tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat suomalaisen yhteiskuntapolitiikan keskeisiä periaatteita. Suomi edistää ihmisten yhdenvertaisuutta omalla lainsäädännöllään ja osallistumalla tiiviisti kansainväliseen toimintaan vammaisten oikeuksien toteutumiseksi. Yhdenvertaisuus tarkoittaa, että kaikkien ihmisten oikeudet toteutuvat. Käytännön yhdenvertaisuustyö ei ole tasapäistämistä, vaan yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista.

Perustuslaissa säädetään yhteiskunnan velvollisuudesta huolehtia ihmisten perusoikeuksien toteutumisesta. Yhteiskunnallisina toimijoina korkeakoulujenkin on huolehdittava, että kaikkien ihmisten sivistykselliset ja muut oikeudet toteutuvat. Viranomaisten tehtävä on myös poistaa yhdenvertaisuutta haittaavat esteet. Koulutuksessa tämä mahdollistamisen periaate tarkoittaa, että oppilaitosten on pidettävä huoli tilojen, opetusmateriaalien ja opetuksen esteettömyydestä sekä mahdollisista yksilöllisten tarpeiden mukaisista järjestelyistä. Opiskelijalla on oikeus vaatia toimenpiteitä opiskelun esteiden poistamiseksi ja myös saada niitä.

Yhdenvertaisuudesta on säädetty perustuslaissa ja tarkemmin yhdenvertaisuuslaissa. Koulutus kuuluu yhdenvertaisuuslain soveltamisalaan. Ihmisellä on oikeus osallistua koulutukseen riippumatta hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan, esimerkiksi vammaisuudesta. Mikäli henkilö asetetaan ilman painavaa syytä eriarvoiseen asemaan ominaisuuksiensa perusteella, syyllistytään syrjintään. Välitöntä syrjintää on esimerkiksi se, että opiskelijaa ei hyväksytä oppilaitokseen tai kurssille hänen vammaisuutensa vuoksi. Välillisestä syrjinnästä on hyvä esimerkki muun muassa sähköinen tentti-ilmoittautuminen, jota näkövammainen opiskelija ei aina voi käyttää. Syrjintänä voidaan pitää myös sitä, että kohtuulliset yhdenvertaisuutta edistävät toimenpiteet jätetään toteuttamatta.

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset edellyttävät, että ihmiset ovat yhdenvertaisia ja että heidän oikeutensa muun muassa koulutukseen toteutuvat. YK:n ihmisoikeuksien julistus koskee myös vammaisia. Lisäksi Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi vuonna 2006 vammaisten oikeuksia koskevan ihmisoikeussopimuksen, jonka Suomi on allekirjoittanut ja aikoo ratifioida lähitulevaisuudessa. Suomalaisen yhdenvertaisuuslain juuret ovat Euroopan unionin yhdenvertaisuusdirektiivissä. On syytä huomata, että vammaiset ja erilaiset opiskelijat voivat olla myös vaihto-opiskelijoita, joiden lähettämiseen tai vastaanottamiseen liittyviä kysymyksiä korkeakoulujen on ratkaistava.

Yliopisto- ja ammattikorkeakoululaeissa säädetään niiden tehtävistä ja toiminnasta. Lait on syytä muistaa, vaikka niissä ei erikseen puhuta opiskelijoista, joilla on erityistarpeita. Korkeakoulujen on toimittava niin, että kaikilla on tosiasiassa samanlaiset mahdollisuudet saada ylimmän asteen koulutusta, sikäli kuin he ovat täyttäneet opiskelijavalinnan kriteerit. Luonnollisesti lait koskevat kaikilta osin myös niitä ihmisiä, joilla on erityistarpeita.

Kaikkien etujen mukaista on ehkäistä syrjintää varmistamalla, että opiskeluympäristö ja -käytänteet ovat mahdollisimman monenlaisille opiskelijoille sopivia. On kuitenkin myös sellaisia yksilöllisiä tarpeita, jotka vaativat erillisiä toimenpiteitä riippumatta tilojen ja käytänteiden toimivuudesta. Niihin vastaaminen on positiivista erityiskohtelua, jota yhdenvertaisuuslaki edellyttää. Esimerkiksi lisäaika tentissä on tällainen yksilöllisen tarpeen edellyttämä toimenpide. Sekä opiskelupaikan että opiskelijan kannalta on viisasta varautua yksilöllisiin tarpeisiin hyvissä ajoin muun muassa varaamalla tarpeeksi henkilökuntaresursseja ja kouluttamalla henkilöstöä.

Yhdenvertaisuuslaki edellyttää viranomaistahoilta, siis myös korkeakouluilta, yhdenvertaisuussuunnitelmaa etnisen yhdenvertaisuuden varmistamiseksi. Suunnitelman voi ilman muuta tehdä laajemminkin niin, että se sisältää myös muut erityisryhmät, kuten vammaiset ja erilaiset oppijat. Siihen voi kirjata, millä tavalla yksilölliset tarpeet otetaan huomioon. Jos suunnitelma tehdään huolellisesti, siitä on paljon hyötyä käytännössä. Suunnitelman laatimisessa kannattaa hyödyntää niitä kokemuksia, joita vammaisilla ja erityisjärjestelyjä tarvitsevilla ihmisillä on.

Lainsäädäntö ja ohjeet