ESOK-hanke 2006-2011

Jännitysongelmien huomioon ottaminen korkeakoulussa

Laajennettu versio

Jännittäminen voi olla yleistä sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää ahdistuneisuutta tai esimerkiksi esiintymis- tai ruokailutilanteiden jännittämistä. Esiintymisjännitys on korkeakouluopiskelijoilla varsin tavallista.

Jännittämisen vuoksi:

  • opiskelija voi suoriutua opinnoissaan osaamistaan ja edellytyksiään heikommin
  • keskustelut ja esiintymistilanteet rasittavat, jopa pelottavat
  • keskittyminen vaikeutuu, opiskelija kokee fyysistä huonovointisuutta ja jopa lamaannusta.


Usein jännittävä opiskelija on itselleen vaativa, jopa armoton. Hän saattaa jäädä riippuvaiseksi muiden hyväksynnästä eikä koe jännitystä aiheuttavia tilanteita myönteisinä kehittymismahdollisuuksina. Häpeän tunteet voivat johtaa jännitystä aiheuttavien tilanteiden välttelyyn, jolloin ei kerry tärkeää esiintymiskokemusta. Pahimmillaan opinnot voivat viivästyä tai keskeytyä.

Miten ottaa jännittäminen puheeksi?

Jännittämistä ei aina huomaa ulkoapäin, joten tieto siitä voi olla opettajalle tai opiskelutovereille yllätys. Kuitenkin ryhmässä on lähes aina mukana opiskelijoita, jotka jännittävät.

Jos koet luontevaksi, voit sanoa, että kurssilla on lupa jännittää tai että jännittämisestä voi tulla halutessaan kertomaan. Voit myös miettiä, mitä toivoisit itsellesi sanottavan, kun koet jonkin tilanteen vaikeaksi. ”Miten sujuu?” voi jo olla hyvä lähtökohta. Ainoita oikeita sanoja ja tekoja ei ole.

Opiskelija voi myös itse ottaa jännittämisen puheeksi. Opiskelija voi tulla sanomaan, ettei voi jännittämisen vuoksi osallistua kurssille, johon kuuluu esiintymistä. Tärkeintä on, että asia otetaan vakavasti ja sitä käsitellään luottamuksellisesti opiskelijan toivomalla tavalla. Jännittäjä ei hyödy siitä, että hän pääsee helpommalla. Tietoisuus jännittämisen hyväksymisestä, vaihtoehdoista ja tuesta kannattelee paremmin. Näitä tilanteita varten on hyvä miettiä:

  • hyötyisikö opiskelija rohkaisusta
  • voiko hänelle tarjota vaihtoehtoisia tapoja suorittaa kurssin osa tai kokonaisuus
  • voiko esitysosuuden suorittaa pienemmässä ryhmässä tai vain opettajalle
  • onko ryhmätyömenetelmistä ja yhdessä esiintymisestä apua.


Välitön ja turvallinen oppimisilmapiiri ja avoin vuorovaikutussuhde opiskelijoihin luovat pohjan, jolloin jännittämisestä voidaan keskustella myös ryhmän kesken. 

Opetus ja ohjaus

Jännittäminen voi haitata lähes mitä tahansa toimintaa, jossa joutuu välittömästi tai välillisesti tekemisiin muiden ihmisten kanssa. Jo julkisissa tiloissa liikkuminen, asioiminen ja laitteiden käyttö voi muodostua kuormittavaksi. 

Opiskelussa tavallisia haasteita ovat:

  • puhuminen ja muu viestintä
  • palaute- ja arviointitilanteet
  • yleisöpuhe ja esitelmän pito
  • vieraan kielen puhuminen
  • ryhmätyöskentely ja kokoukset
  • uuteen ryhmään tai tilanteeseen meneminen
  • vastaaminen ja kysyminen luennoilla sekä ääneen lukeminen.

Turvallisen ilmapiirin luominen

Kaikkien oppimista hyödyttää yksilöllisyyden huomioon ottava, turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri. Jännittäviksi koettuihin tilanteisiin tulee edetä pienin askelin, vaatimustasoa asteittain lisäämällä. Ylenpalttinen kriittisyys ja vaativuus pahentavat tilannetta.

  • Asenne "on lupa jännittää" on hyvä lähtökohta. Pieni jännitys virittää haasteeseen ja herättää vastaanottajan kiinnostuksen.
  • Aloita turvallisen ilmapiirin luominen itsestäsi. Pyri sanomaan olemuksellasi "ei mitään hätää" jolloin levollisuuden tunne tarttuu ryhmään.
  • Hillitty puheesi ja hengityksesi rytmi ovat omiaan rauhoittamaan sekä omaa toimintaasi että ryhmää. Tärkeämpää on se miten sanot kuin mitä sanot.
  • Asenteesi, että olet opiskelijoiden puolella etkä heitä vastaan, on tärkeää. Joskus se on jopa hyvä sanoa ääneen.

Esitystilanteet ja palaute

  • Esitystilanne on vuorovaikutusta. Ole itse esimerkkinä kiinnostuneesta, esitykseen hyväksyvästi suhtautuvasta ja kannustavasta kuulijasta.
  • Kerro kaikille, että esityksen voi aloittaa alusta, keskeyttää hetkeksi tai lopettaa, jos se jännittää liikaa. Näin kevennät suorituspaineita.
  • Rohkaise mutta älä pakota esiintymään.
  • Anna opiskelijan valita itse esitysjärjestys. Oman vuoron odottaminen voi lisätä jännitystä.
  • Hyödynnä palautteessa ”hampurilaismallia”: ensin konkreettisia hyviä puolia, väliin kehitysehdotuksia sisällöstä ja esiintymisestä, lopuksi myönteistä ja kannustavaa.
  • Kiinnitä palautteessasi huomiota esiintyjän onnistuneeseen ilmaisuun ja toimintaan, esimerkiksi sanomalla "katsekontaktisi yleisöön tuntui hyvältä".

Jännittämisen taustoja ja syitä

Jännittämiseen vaikuttaa samanaikaisesti monia yksilöön ja yhteisöön liittyviä taustatekijöitä ja laukaisevia syitä:

  • Perinnöllinen alttius:
    • Synnynnäinen temperamentti ujo, jolloin muutoksiin ja uusiin tilanteisiin sopeutuminen voi viedä aikaa. 
    • Autonomisen hermoston (yli)herkkyys, jolloin saattaa kokea oiretuntemuksia herkästi.
  • Perhesuhteet:
    • Perheen ilmapiiri.
    • Varhain omaksutut (ongelmia tuottavat) toimintamallit jääneet vallitseviksi.
  • Stressaavat elämäntilanteiden muutokset ja siirtymät:
    • Muutto kotoa.
    • Opiskelupaikan vaihdos.   
  • Haasteelliset ja ylivoimaiset tilanteet:
    • Kokemus epäonnistumisesta ja siitä, ettei riitä.
  • Liian negatiivinen palaute:
    • Ympäristön kielteinen suhtautuminen ujouteen/jännittämiseen.
    • Kokemus arvostelun kohteeksi joutumisesta.
  • Kokemus vaatimustason kohoamisesta:
    • Perfektionistisuus itseään kohtaan.
    • Ulkoisen vaatimustason nousu.   
  • Lapsuuden-/nuoruudenaikaiset traumat: 
    • Koulukiusaaminen, vanhempien ero tms.

Jännittämisen vähentämiseksi opiskelija voi kehittää itseään ja korkeakoulun henkilöstö voi luoda esiintymistä tukevia käytäntöjä ja turvallista ilmapiiriä. Kun tavanomainen rohkaisu ei riitä, on opettajan ja ohjaajan tärkeä tietää, mistä opiskelija voi saada apua jännittämisen lieventämiseen.

Jännittäjää auttavat

  • Asiallinen tieto jännittämisestä ilmiönä. Ongelma on usein pitkäaikainen eikä aina helpotu ilman tukea.
  • Suhtautumisen muuttaminen armollisemmiksi ja väljemmiksi.
  • Suuntautumisen muutos välttelystä pienin askelin kohti haasteita.
  • Taitojen kehittäminen harjoittelemalla itsenäisesti, vertaisten ja ammattilaisten tuella.
  • Yksilöterapia.
  • Lääkitys.

Apua tarjoavat

  • Puheviestinnän kurssit, vertaistuki tai terapiaryhmä, joita voi olla tarjolla korkeakouluissa, kesäyliopistoissa tai opistoissa.
  • Jännittäjäryhmät –  järjestäjinä esimerkiksi opiskelijaterveydenhuolto, opintopsykologit, rekrytointipalvelut.
  • Yksilölliset käynnit terveydenhuollon yleislääkärillä, psykologilla tai psykiatrilla.

Kirjoittajat:

  • Kristina Kunttu, psykologi, YTHS
  • Minna Martin, psykologi, YTHS
  • Katri Ruth, opintopsykologi, Esteetön opintopolku työelämään - projekti