Esteettömyystyön ratkaisuja ja mahdollisuuksia

Hankkeen tavoitteena oli kehittää pedagogista toimintamallia ja käytännön opetus- ja ohjaustyötä esteettömyyden näkökulmat/periaatteet huomioiden ja siten mahdollistaa ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen ja täydennyskoulutukseen osallistuminen myös opiskelijoille, joilla on erityisiä tuen tarpeita ja/tai jotka tulevat eri kieli- ja kulttuuriympäristöistä. Hankkeessa kehiteltiin ja kokeiltiin toimintamalleja, joista voi lukea tarkemmin loppuvuodesta ilmestyvästä hankkeen loppuraportista.

Esteettömyystyö Jamkissa jatkuu

Projektipäällikkö Maija Hirvonen oli erityisen tyytyväinen siihen, miten positiivisesti hankkeeseen on suhtauduttu sekä ammattikorkeakoulun johdossa että henkilöstön keskuudessa. Oman haasteensa hankkeelle on tuonut ammattikorkeakoulun koko ja erillään toimivat yksiköt.  Maija Hirvonen korosti puheenvuorossaan opiskelijan yksilöllistä roolia tukitoimien suunnittelussa. Esimerkiksi lukivaikeuksisten opiskelijoiden kohdalla on keskeistä kysyä, mitä vaikeus merkitsee yksilölle itselleen. Tämän tiedon perusteella tulisi lähteä suunnittelemaan tukitoimia.

Ammattikorkeakoulun kehitysjohtaja Johanna Heikkilä totesi, että korkeakoulujen esteettömyystyö on edennyt viime vuosina huimasti.  Jyväskylän ammattikorkeakoulussa on hankkeen aikana tunnistettu kehittämismahdollisuuksia, luotu niihin ratkaisumalleja sekä tuotu ne konkretiaksi käytäntöön. Hyvänä esimerkkinä tästä on Jamkin henkilökunnalle ja opiskelijoille suunnattu päihde- ja mielenterveysongelmien ohjeistus. Heikkilä myös huomautti tärkeästä asiasta: hyvien toimintatapojen julkiseksi tekemisestä. On tärkeää viestiä myös ulospäin, että korkeakouluopiskelu on mahdollista kaikille.

Hankkeen päättyminen ei lopeta tehtyä esteettömyystyötä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa vaan hyvät käytännöt, mallit ja ratkaisut jatkavat jalkautumista osaksi jokapäiväistä työtä.

Jokainen opiskelija on erilainen opiskelija

Miika Toivanen toi opiskelijakunnan tervehdyksen ja totesi jokaisen opiskelijan olevan erilainen oppija – ei ole kahta täsmälleen samanlaista oppijaa! Jokainen opiskelija on yksilö omine oppimistyyleineen ja tarpeineen, ja opetustilanteissa jokainen opiskelija tulisi huomioida yksilönä. Tämä on suuri haaste mutta siihen on pyrittävä, Toivanen toteaa. Hän huomauttaa, että henkilökunnan lisäksi myös opiskelijat tarvitsevat tietoa esteettömyydestä.  Opiskelijoidenkin keskuudessa esteettömyys mielletään useimmiten liittyvän fyysiseen ympäristöön ja tiloihin, ei niinkään opetus- ja oppimistilanteisiin, materiaaleihin tai viestintään.

Esteettömyyden esiinmarssi - arkkitehtuurista kasvatukseen

Professori Timo Saloviita herätteli yleisöä esteettömyyden käsitteestä ja sen esiinmarssista. Heti alkuun hän totesi esteettömyyden olevan hyvin yksinkertainen asia: hyvää kaikille. Samalla hän totesi sen olevan myös hyvin vaikea asia.

Esteettömyys on alkanut arkkitehtuurista ja teknologiasta, joista se on vasta viime aikoina siirtynyt myös kasvatuksen ja koulutuksen piiriin. YK:n vuonna 1993 julkaisemassa Standard Rules on the Equalization of Opportunities for Persons with Disabilities - raportissa puhuttiin saavutettavuudesta (accessibility), jolla viitattiin vain fyysiseen ympäristöön sekä viestintään. Esteettömyyden määritelmä on viime vuosina laajentunut huimasti, ja vuonna 2006 hyväksytyssä YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksessa määritellään esteettömyyden (universal design) tarkoittavan sitä, että esineet, ympäristöt, palvelut ja ohjelmat ovat mahdollisimman suuressa määrin kaikkien käytettävissä ilman tarvetta yksilölliseen mukauttamiseen. Tämä määritelmä ei sulje pois tarpeellisten apuvälineiden käyttämistä. Samalla se myös toteaa, että absoluuttinen esteettömyys ei ole mahdollista.

Esteettömyys on hyvää kaikille ja osallisuus voidaan toteuttaa esteettömyyden ja yksilöllisten tukitoimien avulla. Saloviita totesi esteettömyyden olevan pitkälti myös korvien välissä, ja kehotti itse kutakin pohtimaan, onko arvomaailmamme esteetön.

Työryhmissä pohdittiin esteettömyytta useista eri näkökulmista

Yhteisten puheenvuorojen jälkeen seminaariväki jakautui viiteen eri työpajaan, joissa käsiteltiin erilaisia esteettömyyden teemoja. Työryhmissä keskusteltiin opiskeluhyvinvoinnista, esteettömyyden edistämisestä opiskelijoiden, henkilöstön ja korkeakoulun johdon yhteistyönä, oppimisen vaikeuksista ja oppimisen tukemisesta, esteettömästä verkko-opetuksesta sekä maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden tukemisesta opiskelussa.