Innsbruck 20-23.7.2010
ERITYISJÄRJESTELYISTÄ KOHTI KORKEAKOULUA KAIKILLE
"Disability on Higher Education"-konferenssi, Innsbruck 20-23.7.2010
Paula Pietilä
"Disability on Higher Education"-konferenssi järjestettiin tänä vuonna seitsemättä kertaa Itävallassa,Innsbruckissa.
Konferenssiin osallistui noin kolme sataa kiinnostunutta korkeakoulujen edustajaa maailman eri kolkilta Englannista
Etiopiaan. Sisällöllisesti konferenssi oli jokaiselle jotakin tarjoava runsauden sarvi. Kiinnostavinta antia olivat
työllisyyteen, Universal Desing:iin ja kansainväliseen vaihtoon keskittyvät paneelit, jotka oli sijoitettu ohjelmassa
harmillisesti päällekkäin. Valitsin työllisyysteeman lähinnä sillä perusteella, että vammaisten opiskelijoiden ja
erilaisten oppijoiden työllistymisestä on Suomessa keskusteltu vielä varsin vähän.
KANSALLISISTA EROISTA KORKEAKOULUTUKSEN YHTEISIIN HAASTEISIIN
Eri tavoin vammaisten ja erilaisten oppijoiden määrä lisääntyy nopeasti korkea-asteen koulutuksessa. Hollannissa on
raportoitu, jopa 11%:n vuosittaista kasvua. Eniten lisääntyy niiden opiskelijoiden määrä, joilla on erilaisia oppimisvaikeuksia
tai mielenterveyden ongelmia. Konferenssin teemoissa oli kolmen vuoden aikana tapahtunut mielenkiintoinen painopisteen muutos:
Yksilöllisistä erityisjärjestelyistä ja erillisistä vammaisille ja erilaisille oppijoille suunnatuista palveluista on
siirrytty keskustelemaan kaikille esteettömästä ja saavutettavas korkeakoulusta. Muutoksen taustalla on osittain
korkeakoulutuksen rakenteessa ja rahoitusmalleissa tapahtuvat muutokset. Suurimpien leikkausten odotetaan kohdistuvan
juuri opiskelua tukeviin palveluihin, kuten vammaisille opiskelijoille ja erilaisille oppijoille suunnattuihin tukitoimiin.
Osa osallistujista näki mahdollisissa leikkauksissa myös myönteisiä puolia: Pahimmillaan vammaiset opiskelijat on nähty vain
vammaisasioiden koordinaattorien asiakkaina, ei korkeakoulun opiskelijoina. Vammaiset opiskelijat ovat myös tottuneet odottomaan
valmista palvelupakettia korkeakoululta. Samaan aikaan esimerkiksi joissakin Itä-Euroopan maissa korkeakoulut ovat tuottaa
vammaisille opiskelijoille suunnattuja palveluja, kuten esteettömiä kuljetuksia ja henkilökohtaista apua opiskeluajaksi,
koska yhteiskunta ei niitä järjestä.Näissä korkeakoulut toimivat myös eräänlaisina kansallisen vammaispolitiikan
suunnannäyttäjinä.
TUTKIMUSTIETO ERI TAVOIN VAMMAISTEN OPISKELIJOIDEN JA ERILAISTEN OPPIJOIDEN ASEMASTA JA TYÖLLISTYMISESTÄ LISÄÄNTYY
Lähes kaikissa konferenssissa kuulemissani esityksissä viitattiin tekeillä oleviin tai tehtyihin tutkimuksiin ja
selvityksiin. Korkeakouluissa on tutkittu niin yksilöllisten järjestelyjen vaikuttavuutta kuin opiskeljoiden
sijoitumista työelämään. Tutkimuksen valossa ensimmäinen opiskeluvuosi näyttää ratkaisevalta opintojen jatkamisen kannalta.
Suurimmassa keskeyttömisvaarassa olivat opiskelijat, joilla oli mielenterveysongelmia. Ilahduttavaa on, että ne opiskelijat,
jotka suoriutuivat ensimmäisestä opiskeluvuodesta valmistuivat yleensä hyvin tai erinomaisin arvosanoin.
Hyvästä opintomenestyksestä huolimatta vain harvat vammaiset opiskelijat ja erilaiset oppijat sijoittuivat työelämään.
Työnantajat pitivät kyllä tärkeänä yhdenvertaisuutta ja avoimuutta työnhakutilanteissa, mutta pelkäsivät samalla vamman
tai oppimisvaikeuden vaikutuksia työtehoon ja työnantajan julkikuvaan. Työnantajat kaipasivat käytännön esimerkkejä
onnistuneista työsuhteista. Työnhakijat puolestaan korostivat erityistaitojen ja työkokemuksen merkitystä työnhaussa.
Työllistymisessä vamman/oppimisvaikeuden laadulla ja koulutuksella näyttäisi olevan mielenkiintoinen yhteys: Mitä näkyvämpi
vamma hakijalla oli, sitä korkeampi koulutus tarvittiin sen kompensoimiseen työhönottotilanteessa. Erilaisilla oppijoilla
vaikeudet ilmenivät tavallisesti työpaikoilla. Työnantajilla oli vakiintuneet käsitykset työssä mahdollisten mukautusten
sisällöstä. Mukautusten ajateltiin sisältävän lähinnä työpaikan fyysisessä ympäristössä tehtäviä muutoksia ja erilaiset
oppijat jäivät helposti mukautusten ulkopuolelle.
TYÖKOKEMUS PARANTAA ITSELUOTTAMUSTA, HYVA ITSELUOTTAMUS MAHDOLLISTAA TYÖLLISTYMISEN
Irlantilaisessa AHEAD-järjestössä, jonka tavoitteena on parantaa eri tavoin vammaisten, oppimisvaikeuksisten ja
mielenterveyskuntoutujien työelämävalmiuksia, on havaittu, että työkokemus ja vahva itsetunto ovat avaimia työllistymiseen.
Korkeakoulun tulisikin valmentaa näitä opiskelijoita työelämään jo opintopolun alusta alkaen. Opiskelijoilla tulisi olla
mahdollisuus saada ohjausta työnhakutilanteisiin ja erityisesti omien vahvuuksien esiintuomiseen. Vammaisilla ja
erilaisilla oppijoilla on usein muita opiskelijoita vähemmän työkokemusta. Opintopolun aikana tulisikin olla
mahdollisuuksia työharjoitteluun. Työkokemuksella näyttäisi olevan myös työnhakijan itseluottamusta parantava vaikutus.
Itseluottamus ja työkokemus puolestaan näyttävät AHEAD:ssa saatujen kokemusten perusteella olevan työllistymisen
kulmakiviä.
Kaikki konferenssin julkaistut esitykset löytyvät tästä linkistä:
http://trac.uno.edu/7thInternationalConferenceonHigherEducationandDisabilityPresentationMaterials.htm
"Disability on Higher Education"-konferenssi, Innsbruck 20-23.7.2010
Paula Pietilä
"Disability on Higher Education"-konferenssi järjestettiin tänä vuonna seitsemättä kertaa Itävallassa,Innsbruckissa.
Konferenssiin osallistui noin kolme sataa kiinnostunutta korkeakoulujen edustajaa maailman eri kolkilta Englannista
Etiopiaan. Sisällöllisesti konferenssi oli jokaiselle jotakin tarjoava runsauden sarvi. Kiinnostavinta antia olivat
työllisyyteen, Universal Desing:iin ja kansainväliseen vaihtoon keskittyvät paneelit, jotka oli sijoitettu ohjelmassa
harmillisesti päällekkäin. Valitsin työllisyysteeman lähinnä sillä perusteella, että vammaisten opiskelijoiden ja
erilaisten oppijoiden työllistymisestä on Suomessa keskusteltu vielä varsin vähän.
KANSALLISISTA EROISTA KORKEAKOULUTUKSEN YHTEISIIN HAASTEISIIN
Eri tavoin vammaisten ja erilaisten oppijoiden määrä lisääntyy nopeasti korkea-asteen koulutuksessa. Hollannissa on
raportoitu, jopa 11%:n vuosittaista kasvua. Eniten lisääntyy niiden opiskelijoiden määrä, joilla on erilaisia oppimisvaikeuksia
tai mielenterveyden ongelmia. Konferenssin teemoissa oli kolmen vuoden aikana tapahtunut mielenkiintoinen painopisteen muutos:
Yksilöllisistä erityisjärjestelyistä ja erillisistä vammaisille ja erilaisille oppijoille suunnatuista palveluista on
siirrytty keskustelemaan kaikille esteettömästä ja saavutettavas korkeakoulusta. Muutoksen taustalla on osittain
korkeakoulutuksen rakenteessa ja rahoitusmalleissa tapahtuvat muutokset. Suurimpien leikkausten odotetaan kohdistuvan
juuri opiskelua tukeviin palveluihin, kuten vammaisille opiskelijoille ja erilaisille oppijoille suunnattuihin tukitoimiin.
Osa osallistujista näki mahdollisissa leikkauksissa myös myönteisiä puolia: Pahimmillaan vammaiset opiskelijat on nähty vain
vammaisasioiden koordinaattorien asiakkaina, ei korkeakoulun opiskelijoina. Vammaiset opiskelijat ovat myös tottuneet odottomaan
valmista palvelupakettia korkeakoululta. Samaan aikaan esimerkiksi joissakin Itä-Euroopan maissa korkeakoulut ovat tuottaa
vammaisille opiskelijoille suunnattuja palveluja, kuten esteettömiä kuljetuksia ja henkilökohtaista apua opiskeluajaksi,
koska yhteiskunta ei niitä järjestä.Näissä korkeakoulut toimivat myös eräänlaisina kansallisen vammaispolitiikan
suunnannäyttäjinä.
TUTKIMUSTIETO ERI TAVOIN VAMMAISTEN OPISKELIJOIDEN JA ERILAISTEN OPPIJOIDEN ASEMASTA JA TYÖLLISTYMISESTÄ LISÄÄNTYY
Lähes kaikissa konferenssissa kuulemissani esityksissä viitattiin tekeillä oleviin tai tehtyihin tutkimuksiin ja
selvityksiin. Korkeakouluissa on tutkittu niin yksilöllisten järjestelyjen vaikuttavuutta kuin opiskeljoiden
sijoitumista työelämään. Tutkimuksen valossa ensimmäinen opiskeluvuosi näyttää ratkaisevalta opintojen jatkamisen kannalta.
Suurimmassa keskeyttömisvaarassa olivat opiskelijat, joilla oli mielenterveysongelmia. Ilahduttavaa on, että ne opiskelijat,
jotka suoriutuivat ensimmäisestä opiskeluvuodesta valmistuivat yleensä hyvin tai erinomaisin arvosanoin.
Hyvästä opintomenestyksestä huolimatta vain harvat vammaiset opiskelijat ja erilaiset oppijat sijoittuivat työelämään.
Työnantajat pitivät kyllä tärkeänä yhdenvertaisuutta ja avoimuutta työnhakutilanteissa, mutta pelkäsivät samalla vamman
tai oppimisvaikeuden vaikutuksia työtehoon ja työnantajan julkikuvaan. Työnantajat kaipasivat käytännön esimerkkejä
onnistuneista työsuhteista. Työnhakijat puolestaan korostivat erityistaitojen ja työkokemuksen merkitystä työnhaussa.
Työllistymisessä vamman/oppimisvaikeuden laadulla ja koulutuksella näyttäisi olevan mielenkiintoinen yhteys: Mitä näkyvämpi
vamma hakijalla oli, sitä korkeampi koulutus tarvittiin sen kompensoimiseen työhönottotilanteessa. Erilaisilla oppijoilla
vaikeudet ilmenivät tavallisesti työpaikoilla. Työnantajilla oli vakiintuneet käsitykset työssä mahdollisten mukautusten
sisällöstä. Mukautusten ajateltiin sisältävän lähinnä työpaikan fyysisessä ympäristössä tehtäviä muutoksia ja erilaiset
oppijat jäivät helposti mukautusten ulkopuolelle.
TYÖKOKEMUS PARANTAA ITSELUOTTAMUSTA, HYVA ITSELUOTTAMUS MAHDOLLISTAA TYÖLLISTYMISEN
Irlantilaisessa AHEAD-järjestössä, jonka tavoitteena on parantaa eri tavoin vammaisten, oppimisvaikeuksisten ja
mielenterveyskuntoutujien työelämävalmiuksia, on havaittu, että työkokemus ja vahva itsetunto ovat avaimia työllistymiseen.
Korkeakoulun tulisikin valmentaa näitä opiskelijoita työelämään jo opintopolun alusta alkaen. Opiskelijoilla tulisi olla
mahdollisuus saada ohjausta työnhakutilanteisiin ja erityisesti omien vahvuuksien esiintuomiseen. Vammaisilla ja
erilaisilla oppijoilla on usein muita opiskelijoita vähemmän työkokemusta. Opintopolun aikana tulisikin olla
mahdollisuuksia työharjoitteluun. Työkokemuksella näyttäisi olevan myös työnhakijan itseluottamusta parantava vaikutus.
Itseluottamus ja työkokemus puolestaan näyttävät AHEAD:ssa saatujen kokemusten perusteella olevan työllistymisen
kulmakiviä.
Kaikki konferenssin julkaistut esitykset löytyvät tästä linkistä:
http://trac.uno.edu/7thInternationalConferenceonHigherEducationandDisabilityPresentationMaterials.htm
