Opiskelijapolitiikka esteettömyyden työkaluna
Päivää kaikille. Olen Tiina Hokkanen-Oja lähes ikuinen opiskelija Jyväskylän yliopistosta. Olen valinnut tämän alustukseni aiheeksi opiskelijapolitiikan esteettömyyden työkaluna. Pidän tätä aihetta tärkeänä, koska toiminta opiskelijapolitiikassa on aikanaan ollut itselleni hyvin antoisaa. Toimin vuonna 1997 JYY:n hallituksen sopovastaavana. Lisäksi olen toiminut mm, julkaisusarjassamme eli Kampus – kustannuksessa sekä ollut edustajiston varajäsenenä. Tuolloin vuosina 1997 - 2001, kun itse olin aktiivi JYY:läinen, ja myöhemmin joidenkin muiden vammaisten opiskelijoiden aikana saimme Jyväskylässä luotua joitakin sellaisia esteettömyyden ja osallisuuden kannalta hyviä käytän-töjä, jotka olisivat vielä nykyisinkin hyödyllisiä. Oman kokemukseni mukaan vammaisen opiskelijan mukanaolo voi parantaa ylioppilaskunnan esteettömyystietoisuutta, vaikka esteettömyydestä ei joka hetki varsinaisesti puhuttaisikaan. Osallistumisestani koitunut hyöty oli molemmin puoleista. Itse pidän yhtenä merkittävänä asiana sekä henkilökohtaisesti että yleisen esteettömyystyön kannalta yhteistyötä Jyväskylän avoimessa yliopistossa olleen Avoin Kaikille –projektin kanssa. Tuota projektia voi pitää ainakin jonkinlaisena ESOKin esimuotona. Itselleni Avoin Kaikille –projekti aiheutti pääaineen vaihdon, proseminaarin aiheen, työharjoittelupaikan, eikä tätä esitelmääkään olisi ilman Avoin Kaikille –projektia. Minun kohdallani opiskelijapolitiikka ja esteettömyystyö ovat siis liittyneet kiinteästi toisiinsa.
On varmasti aika kummallista puhua tulevaisuuteen tähtäävässä esteettömyysseminaarissa aika kaukana menneisyydessä tapahtuneista asioista. Nythän toimijasukupolvet ovat vaihtuneet jo mo-neen kertaan. Tietenkin vammaisen opiskelijan opiskelijapolitiikkaan osallistumisen edellytyksenä on esteettömät tilat, eikä osallistuminen sen vuoksi ole mikään itsestäänselvyys. Vuonna 1997 Suomessa oli vain kaksi liikkumisesteetöntä ylioppilastaloa, joista se toinen oli onneksi Jyväskylässä. Muussa tapauksessa minulta – ja silloisilta hallituskollegoilta - olisi jäänyt jotain hyvin merkittävää kokematta. Aktiivista osallistumista oman ylioppilaskunnan toimintaan ei mielestäni tulisi pelätä tai ujostella. Kun omaan ajatusmaailmaan sopiva ryhmä löytyy, toimintaan kannattaa lähteä mukaan. Oppilaskunnat tai ylioppilaskunnat eivät ole vammaisten opiskelijoiden kannalta vastapuoli. Ylioppilaskunnat ja opiskelijapolitiikka kuuluvat myös vammaisille opiskelijoille. Maksammehan me niille pakollista jäsenmaksuakin.
