ESOK-hanke 2006-2011

Esteettömyys työmarkkinoiden tulevaisuuden haasteena

Minna Poikolainen

Yhteiskunnassa tulisi pyrkiä siihen, että kaikilla ihmisillä on yhdenvertaiset mahdollisuudet toimia ja elää. Täysin esteettömään yhteiskuntaan ei vielä toistaiseksi ole kuitenkaan päästy. Esteettömyys ei ole ainoastaan fyysisten esteiden poistamista, vaan myös arvojen ja asenteiden muokkaamista.

Suurten ikäluokkien eläköityminen asettaa haasteita työvoiman saamiselle. Yksi tulevaisuuden visio voisikin olla vajaakuntoisten ja vammaisten henkilöiden työllistäminen entistä tehokkaammin. Kehitysvammaisten työllistymisen edistäminen tavallisille työpaikoille onkin helmikuussa käynnistyneen Yhteisvastuu 2008 -keräyksen yksi tavoite.

Halua työmarkkinoille löytyy

Esko Laukkanen avustamassa päiväkeskuksessa Lila Lamminmäkeä Uuno-pelissä.

Työhön haluavia kehitysvammaisia on maassamme noin 3000 ja näistä työllistyneitä on vain 300 henkilöä. Todellisuus ei kohtaa ajatusta siitä, että jokaisella kansalaisella olisi oikeus työntekoon. Kehitysvammajärjestöjen tekemän kyselyn mukaan kyselyyn vastanneet arvostivat työnteossa palkan lisäksi työn tarjoamaa mielekästä tekemistä, uusien asioiden oppimista sekä työkavereita. Myös muille vammaryhmille ja vajaakuntoisille henkilöille työnteko voisi olla yksi kuntoutumisen ja yhteiskunnassa toimimisen keino.

Laukaassa toimivan Hotelli Vuolakkeen toiminnasta vastaava omistaja Anja Pöyhönen on tarjonnut jo viiden vuoden ajan monelle opiskelijalle työkokeilupaikan ja myös yhdelle henkilölle mahdollisuuden tuettuun työskentelyyn. Anja Pöyhösen kehitysvamma-alan työkokemuksesta johtuen hänellä on kokemusta vajaakuntoisen henkilön ohjaamisesta ja tuen tarpeesta, mikä madaltaa kynnystä työskennellä vajaakuntoisten ja vammaisten kanssa. Anja Pöyhönen näkee myös arvioinnin ja omatoimisuuteen tukemisen tarpeellisena. Työnantajan tulisi pystyä arvioimaan realistisesti ne työt, joista henkilö suoriutuu ja saa myös onnistumisen kokemuksia. Anja Pöyhösen kanssa jutustellessa tulee miettineeksi niitä työnantajia, joilta tämä ohjauksen kokemus puuttuu. Mikä on yhteiskunnassa se taho, joka järjestelmällisesti kouluttaisi työnantajia, joilla ei ole ohjaamisen valmiuksia. Tällainen työelämän ohjaajan koulutus varmasti poistaisi esteitä työllistymiselle, toki liikeyrityksistä puhuttaessa toiminnalle tulee löytää myös rahoitus, ettei kouluttautuminen ole yrittäjän omasta pus-sista pois.

Esko Laukkanen on työllistynyt oman aktiivisuutensa ansiosta Invalidiliiton asumispalvelut Oy:n Jyväskylän Validia-palveluihin. Validia-palveluissa hän on työskennellyt 2007 vuoden alusta lähti-en. Esko Laukkasen toimenkuvaan kuuluu mm. asukkaiden ruokailussa avustaminen, sekä asukkaiden että yksikön juoksevien asioiden hoitaminen, avustaminen päiväkeskustoiminnassa sekä toimiminen kiinteistöhuollon apuna. Vaikka Esko Laukkasen toimeentulo muodostuu liikennevakuutuksen korvauksesta, hän on valinnut mieluummin työnteon vaihtoehtona pelkälle korvausten nostamiselle, omien sanojensa mukaan hän tekee mieluummin jotakin ja on tekemisissä ihmisten kanssa kuin vain nostaa eläkettä. Esko Laukkanen on vammautunut liikenneonnettomuudessa vuonna 2001 saaden pysyvän aivovamman.

Vajaakuntoisen työllistämiseen saatavilla tukea

Vajaakuntoisen työllistämiseen on työyhteisöllä mahdollisuus saada tukea esimerkiksi työhönvalmentajalta, ja palkka voi olla eläkkeeseen sopeutettua. Tällöin työnantajan maksettavaksi jää ainoastaan todellista työpanosta vastaava korvaus. Asenteellisesti vammaisuus voi kuitenkin asettaa suuremman haasteen kuin taloudelliset seikat, toivottavasti työvoimapula purkaa pakkokeinoin asenteita.

Vajaakuntoisen tai vammaisen työllistäminen vaatii aina monen tahon yhteistyötä, mukana voi olla työllistyvän ja työnantajan lisäksi perheenjäseniä, oppilaitosten edustajia, sosiaalityöntekijä ja työvoimahallinnon edustaja. Kun yritys haluaa työllistää vajaakuntoisen, hyviä yhteistyötahoja ovat työvoimatoimistot ja erityisammattikoulut.

Ajattelutapa, jonka mukaan kaikki vammaiset ja vajaakuntoiset ovat oikeutettuja ja jopa velvoitettuja nauttimaan eläkettä ja muita sosiaalietuuksia tekemättä työtä, on saatava nujerrettua. Pikemminkin olisi kannustettava siihen, että jokaisella on oikeus ja velvollisuus työntekoon niillä resursseilla, jotka siihen ovat käytettävissä.

Lähde: Kelan sanomat 1/2008, 10. Kehitysvammaiset nuoret haluavat palkkatyöhön

Kirjoittaja on Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija.

Kuva: Minna Poikolainen