Ideasta käytäntöön eli kuinka esteettömyyden Road Show syntyi Turussa?
Toimijat saman pöydän ääreen
Turun alueen esteettömyyden Road Show:n rakentaminen alkoi toimijoiden kokoon kutsumisella huhtikuun lopulla 2008. Liikkeelle lähdettiin laajalla rintamalla. Mukaan tapahtuman järjestämiseen kutsuttiin niin korkeakoulujen, Turun kaupungin kuin eri järjestöjenkin edustajia. Ensimmäisessä Road Show-tapaamisessa olivat edustettuna Turun diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun kauppakorkeakoulu, Åbo Akademi ja sen ylioppilaskunta Kåren, Yhdenvertaisuus Etusijalle -hanke sekä Turun yliopisto ja sen ylioppilaskunta. Saman pöydän ääreen istuminen oli tälle joukolle helppoa. Suurimmalle osalle osallistujista esteettömyysasiat olivat jo tuttuja oman työn ja toiminnan kautta. Ideoita sinkoili jo ensimmäisessä kokouksessa kiitettävästi: suunniteltiin esteettömyyden temppurataa, jossa olisi mahdollisuus erilaisiin apuvälinekokeiluihin ja kansainvälisten luennoitsijoiden kutsumista esteettömyysseminaariin. Hurjimpia suunnitelmia hillitsivät tehokkaasti rahatalouden ankarat lainalaisuudet. Konkreettisen hahmon suunnitelmamme saivat, kun ylioppilaskuntien edustajat katsoivat kalentereihinsa ja huomasivat, että vuotuinen opiskelijoiden hyvinvointiviikko oli suunniteltu syys-lokakuun vaihteeseen. Hyvinvointiviikon teemana oli tällä kertaa riippuvuudet. Tämä kirvoitti joukossa vilkkaan keskustelun. Totesimme, että riippuvuus ei ole pelkästään negatiivinen asia. Riippuvainen voi olla vaikkapa esteettömistä kulkureiteistä tai siitä, että saa palvelua omalla äidinkielellään.
Korkeakouluissa tapahtuu: Esteettömyys osana show:ta
Esteettömyyden Road Show:n sijoittamisella opiskelijoiden hyvinvointiviikon yhteyteen tavoiteltiin myös mahdollisimman laajaa yleisöä esteettömyyskysymyksille. Tavoitteena oli altistaa esteettömyydelle mahdollisimman monet yhteisön jäsenet ja tuoda esteettömyys osaksi tapahtumia. Hyvinvointiviikon aikana opiskelijakunnat järjestivät kiertävän näyttelyn, joka kiersi korkeakoulujen kampuksilla. Käytännön syistä erilaisten oppijoiden järjestöt ja vammaisjärjestöt esittäytyivät kiertävässä näyttelyssä eri päivinä. Näin jokaisella kampuksella saatiin hieman erilaisia näkökulmia esteettömyyteen. Road Show:n yhteydessä järjestettiin myös opiskelijan arjen hallintaa esteettömyyden näkökulmasta käsittelyt seminaari, jonka annista voi lukea Merja Ylösen kirjoittamasta raportista. Esteettömyyden monet puolet havainnollistuivat jo seminaarin järjestelyissä. Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijat tulkitsivat seminaarin viitotulle puheelle harjoitustyönään ja osalle osanottajista seminaari oli osa muita opintoja.
Tiellä taas eli mitä opimme ja miksi kannatti olla mukana?
Road Show:n jälkimainingeissa on hyvä miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin? Turussa työhön käytettiin puolisen vuotta, josta osa vietettiin kesälaitumilla. Työtä helpotti huomattavasti se, että show järjestettiin toisen tapahtuman, opiskelijoiden hyvinvointiviikon yhteydessä, jolloin saatoimme hyödyntää tämän tapahtuman voimavaroja, kuten tiloja ja työvoimaa. Tästä huolimatta loppumetreillä tuli kiire. Vatsahaavaa ei kukaan tietääkseni saanut, mutta henkisiä juoksuaskelia jouduttiin ottamaan. Jo suunnittelun alkumetreillä selvisi, että mukana olijoilla ei ole mahdollisuuksia rahoittaa tapahtumaa. Näin ollen suunnitelmat rajoittuvat sellaisiksi, joita osallistujat pystyivät omalla työllään ja omassa korkeakoulussaan tai ylioppilaskunnassaan toteuttamaan. Rahoituslähteiden etsiminen olisi vaatinut huomattavasti enemmän aikaa ja voimavaroja.
Nyt, kun Road Show:sta on vierähtänyt viikon päivät, olo on väsynyt, mutta tyytyväinen: ”Me tehtiin se!” Erilaisten tapahtumien päällekkäisyydet ja sairastapaukset rasittavat osaltaan lähes kaikkia mukana olleita. Pienimuotoisenkin Road Show:n järjestäminen on aina voimia vaativa koitos eikä tekijöitä ole koskaan liikaa. Toisaalta yhdessä tekeminen myös antaa voimia. Road Show:n rakentaminen ja toteuttaminen osoittautui myös hyvin luontevaksi tavaksi luoda korkeakoulujen, opiskelijakuntien ja järjestöjen välisiä yhteyksiä. Näyttelymateriaalin siirtoja tai pöytien määrä miettiessä hallinnolliset rajat unohtuvat. Tiedottamisessa puolestaan toimijoiden yksilölliset kontaktit osoittautuivat vahvuudeksi. Road Show informaatio saatiin nopeasti leviämään paikallisiin tiedotusvälineisiin molemmilla kotimaisilla kielillä. Järjestöjen panos oli Road Show:n rakentamisessa korvaamaton, erityisesti kiertävän näyttelyn materiaalien ja sisältöjen osalta. Uskon, että Esteettömyyden Road Show:n myötä kasvanut verkostomme jatkaa elämäänsä tapahtuman jälkeenkin yhteistyön ja ajatustenvaihdon merkeissä.
